Minulle riittävä parisuhde

Minulle tarpeeksi hyvä parisuhde on täynnä adjektiiveja. Luottavainen, lämmin, läheinen, välittävä. Itselleni on todella tärkeää, että suhteessa kummatkin kokevat olevansa tärkeitä ja rakastettuja eikä pieni mustasukkaisuus ole pahaksi. Tällä hetkellä minulla on minulle riittävä parisuhde. Koen riittäväni omana itsenäni eikä tarvitse esittää mitään. Minua kuunnellaan, minusta huolehditaan, eikä minun tarvitse kestää yksin mitään, mitä en halua.

                      Olen suhteessa erittäin vaativa ja tiedän sen. Siksi minussa onkin kestämistä. Tarvitsen suhteessa paljon huomiota ja läheisyyttä enkä kestä huutamista riidoissa ja syyttelemistäkään en kauaa kuuntele. Kumppanini tulee kestää turhiakin tulevaisuuden suunnitelmia häistä, lapsista ja omasta kodista. Tykkään suunnitella kaiken tulevaisuudessa tarkkaan, vaikka ne eivät toteutuisikaan juuri niin kuin suunnitelmissa. Näin saan itselleni tunteen, että kaikki on hallussa ja aina vain parempi, jos kumppani on mukana suunnittelemassa edes leikillään.

                      Vaadin paljon jopa niin sanottua ”täydellisyyttä”. En kuitenkaan vaadi kumppania olemaan ”täydellinen”, sillä en sitä itsekkään jaksa useimmiten olla (suutun nimittäin usein ehkä vähän liiankin helposti). Ennen parisuhteeseen päätymistä kuvitelmani tulevasta suhteesta olivat suoraan elokuvista. Kaikki tehtäisiin yhdessä ja kaikki olisi aina ihanaa. Talvisin laskettaisiin mäkeä, rakennettaisiin lumiukkoja ja leikittäisiin lumisotaa. Mutta katsokaapa ulos. Senhän jo huomaa, että pelkkä Suomen talvi pilaa ne suunnitelmat useimmiten. Täydellistä joulua rakennan päässäni vieläkin, vaikka täydellisestä elokuva-parisuhteesta olen jo päässyt eteenpäin. Onhan niitä elokuvahetkiä omassakin suhteessa välillä, mutta kyllä se arkikin riittää. Joskus toisella (tai molemmilla) on huono päivä ja se on ihan ok. Viehän kaikki turhat pienet kiukut koko illuusion ja odotuksen niistä leffoista, mutta jos odottaisin täydellisyyttä, en voisi olla rakastamani ihmisen kanssa. Oma parisuhteeni on täydellinen minulle. Vaikka vielä rakentelen päässäni illuusioita täydellisestä joulusta (johon muuten kuuluisi kaunis vaalea koristelu, jouluvaloja, piparkakkutalo ja pipareita, söpöt jouluvillapaidat ja tonttulakit sekä söpö perhepotretti) ja täydellisestä ensimmäisestä yhteisestä kodista, en voisi olla nyt tyytyväisempi (okei voisin, jos olisi yhteinen oma koti). Vaatiihan se paljon ja siinä tuleekin esiin uusi asia, miksi oma suhteeni on minulle täydellisin: Tiedän, että selviytyisimme siitä. Pystyisimme asumaan yhdessä stressistä huolimatta enkä usko, että edes tappelisimme ihan joka päivä. Kiukutkin menevät ohi maksimissaan parissa tunnissa. Olen ehkä vaativa, mutta olen löytänyt ihmisen, joka täyttää kaikki vaatimukseni.