Ei edellisestä postauksesta nyt niiiin kauaa oo eihän? Okei on siitä. Tänä kesänä vaan oli niin paljon kaikkee tekemistä ja innostus kirjottamiseen ihan nollassa. Tuntuu, että olis ollu koko kesän liikkeessä. Aina jossain. Espoossa olin isin luona tosi paljon. Oulussa käytiin poikaystävän isän luona ja oltiin siellä viikko. Lintsillä kävin, olin kavereitten kanssa ja murulla oltiin aika paljon. Juhannuksen se oli meillä ku saatiin kämppä muutamaks päiväks meille ja viikoks saatiin sen kämppä meille. Eli tässä on nyt kotia tullu leikittyä ihan urakalla! Haha. Nyt ollaan kuitenki päästy/jouduttu takas tähän arkeen mihin kuuluu myös koulu.... Tyhmää, mut pakkohan se on kestää. Eilen tuli neljä kuukautta täyteen ja voin kyllä sanoo etten osais kuvitella itteeni taas sinkkuna saati sitte jonkun toisen kanssa. Oon ihan valmis jämähtämään näihin kuvioihin. Ja mitäpä niitä vaihtamaan jos tosiaan rakastaa? En kyl ymmärrä niitä jotka vaihtaa kumppanii ihan tosta noin vaan, et ensin rakastetaan ja yhtäkkii ei rakastetakkaan ja sit kohta rakastetaanki jo jotain toista. Ja sit taas...... Emmä ees tiiä. Ei olis kyl yhtää mun juttu. Me ollaan jo täs lyhyen ajan aikana ehitty kokee jo kaikenlaista draamaa ja jännitystä ja ties mitä muuta, mut ei ne muuta sitä faktaa et tän jätkän kanssa mä haluun olla. Pienet jutut selviää tai ne selvitetään ja sama koskee niit isompiaki juttuja.
Ja sit niin monet kysyy et onks ny muka nii siistii olla parisuhtees? Ja voin sanoo et on. Se on tosi siistii, et on aina joku joka kuuntelee ja jolle voi kertoo kaiken. Joku jonka luokse mennä yöllä ku ulkona onki liian pelottavaa, tylsää tai kylmä. Ja tietää et on aina tervetullu. Aina. Tietää et on olemassa joku jonka kanssa sul on aina hauskaa vaik olis kuinka surkee päivä tahansa. Ja se ihana tunne ku saat viestin siltä tyypiltä ja edelleen se tuntuu siltä ku joku kutittais sua vatsan pohjassa. Toi kaikki kuulostaa niin kliseiseltä, mut joka sana on totta. Kyl mä voin tähän lisätä ne arkisemmatki jutut. Se on ihanaa ku on joku joka pitää sua kauniina vaikka olisit vasta heränny, hiukset ihan takussa, hampaat pesemättä ja ilman meikkii ja kaikkee muutaki ihan blaaaaaa ja silti. Silti jostain syystä se yks ihana tyyppi vaan tykkää susta. Mä en voi ymmärtää mitä mun vieressä istuva niin täydellinen jätkä mussa oikeen näkee, mutta silti se vaan on 4 kuukautta mun vieressä pysyny. Toivon todella, että tulee pysymään paaaljon pidempäänki.
Siis se tunne ku yhen tietyn ihmisen kanssa kaikki on vaan niin täydellistä ja kaikki nappaa. Kaikki vaan liukuu itsestään omalle paikalleen ja tuntuu niin oikeelta.
Ja nyt tuli ajatuskatko ku hullu kreisikärpänen lens suoraan korvaan alko häärää tossa ympärillä. Nyt ois kuitenkin tää blogi mielessä ja yritän vähä elvytellä tätä takasin henkiin tässä arjen keskellä ja opiskelujen ohessa. Tässä odottelen just töistä soittoa et tarttettaisko mua siellä ni pääsen sit kirjottelemaan myös erään pikkuneidin kuulumisista. Nimettömästi, mutta mukavaa kuultavaa varmasti ;) Toivottakaa onnee!
XX
-Erika-
